tiistai 29. lokakuuta 2013

 Olen kehittänyt suomenkieleen pohjautuvaa kieltäni lisää ja kutsun sitä quenyaksi. Sanavarasto on jo hyvin pitkällä, siinä on jo satoja sanoja! Quenya polveutuu kuten mikä tahansa kielen tavoin aiemmin puhutusta alkeellisemmasta kielestä, ja tästä "alku-eldarista" luon toisen haltiakielen, joka oli olemassa yhtä aikaa quenyan kanssa, mutta sitä puhuui eri haltiakansa. Aion kutsua tätä kieltä "sindariksi" aj pohjaan sen änneopin wales kieleen, joka suomen jälkeen vastaa makuani parhaiten.
 Ensimmäinen muistiinmerkitty kertomukseni jota olen nyt lomalla ollessani kirjoittanut on "Gondolinin tuho" joka kertoo päämahdin Morgothin hyökkäyksestä viimeiseen haltialinnoitukseen. Kauhistuttavan taistelun jälkeen joukko Gondolinin asukkaita pakenee. Heidän joukossaan on Earendel, kuninkaan pojanpoika. Viittaan tässä varhaisiin Earendel-runoihin, mytologian ensimmäisiin luonnoksiin. Olen ottanut "Gondolinin tuhoon" hieman vaikutteita William Morrisilta. Olen myös saanut innostusta suuren taisteluun omista kokemuksistani Sommen taistelussa, tai pikemminkin tuon taistelun herättämistä tunteista. En silti käytä malleja tai lähteitä, kaksi huomattavinta piirrettäni luomuksissani on keksityt nimet ja se, että päähenkilöiden enemmistö on haltioita.
 Edith on iloinen voidessaan auttaa minua, hän tekstaa kauniilla käsialallaan käsikirjoituksen "Gondolinin tuhosta" suureen suonnoskirjaansa. Edith soittaa pianoa iltaisin ja minä lausun runojani tai piirrän luonnostelmia hänestä. Hän on niin kovin kaunis ja rakastan häntä kovasti. Hän on pieni, sievä ja hoikka. Tapasimme vuoden 1908 alussa minun ja Hilaryn muutettua samaan osoitteeseen missä Edith asui vuokralaisena. Hän oli tuolloin yhdeksäntoista ja minä kuudentoista. Minulla ei juurikaan ollut kokemusta ikäisistäni tytöistä, mutta jännitys haihtui Edithin seurassa ja meistä tuli ystäviä. Romanssimme oli välttämätön ja totesimme olevamme rakastuneita kesällä 1909. Isä Francis sai tietää tapailustamme ja kielsi minua tapaamasta häntä kunnes täytän 21-vuotta. Kolme vuotta oli pitkä aika ja se kolme vuotta oli hirveää. Täysi-ikään päästyäni lähdin heti Edithin luokse ja kosin häntä. Hän tosin oli jo kihloissa, mutta suostui silti naimisiin kanssani. Luultavasti mikään muu ei olisi samalla tavalla vahvistanut tahtoani ja siten antanut tällaiselle suhteelle (oli sitten kuinka aito rakkaus tahansa) kestävyyttä. 

 Sain kirjeen ystävältäni Chrisiltä, joka palvelee tällä hetkellä laivastossa, jossa hän kertoi G. B.Smithin menehtyneen vammoihinsa kranaattiräjähdyksessä 3.joulukuuta. Taas yksi meistä teekerhon jäsenistä on poissa. Gilson kuoli ollessaan johtamassa miehiä hyökkäykseen 1.heinäkuuta. Surullisena olin kirjoittanut Smithille että tunnen rehellisesti että T.K.B.S:n päivät ovat ohi mutta hän vastasi minulle "T.K.B.S  ei ole lopussa eikä tule koskaan olemaan",  joka liikutti minua syvästi. Sen jälkeen hän oli kirjoittanut minulle vielä kerran. Kirje oli koskettava. Kirje loppui sanoihin "Toivottavasti sinä saat kerrotuksi sen, mitä minä olen yrittänyt sanoa, sen jälkeen kun minä olen poissa." Pidän tätä pyyntönä aloittaa suuri työ mitä olen mietiskellyt jo jonkin aikaa. Mielessäni on suurenmoinen ja hämmästyttävä hanke, jolla ei ole monta vertailukohtaa historiassa. Aion luoda kokonaisen mytologian.
 En silti saa mielestäni sitä että ystäviäni kuolee niissä kamalissa juoksuhaudoissa, joissa itsekin olen viettänyt jo tarpeeksi kauan aikaa. Viime aikoina ollen usein ollut sairaana. Tauti on tuntematonta alkuperää mutta minä ja muut sotilaat kutsumme sitä "juoksuhautakuumeeksi". Olen toipunut sen verran että voin nyt viettää joulua yhdessä Edithin kanssa täällä Grey Haywoodissa. 
 Smithin poismeno ja kirje eivät ole ainoa asia mikä patistaa minua tarttumaan tähän hankkeeseen luoda mytologia. Luulen idean alkujuurten olevan halussani keksiä kieliä. Olen huomannut, että tehdäkseni luomuksistani vähääkään monimutkaisempia, minun täytyy luoda näille kielille "historia", josta ne voisivat kehittyä. Varhaisemmissani Earendel-runoissani olin jo hieman luonnostellut tuota historiaa, mutta nyt haluan kirjata sen ylös kokonaan.
 Toinen voimani kirjoittaa tämä kaikki on ilmaista syvimmät haluni runoissa. Haluni juontaa T.K.B.S:n antamasta inspiraatiosta. Viimeinen tekijä on haluni luoda mytologia Englannille. Olin vihjannut tästä jo aiemmin luettuani ja kirjoittaessani Kalevalasta. Toivoisin että meillä olisi enemmän jäljellä jotain samanlaista, joka kuului englantilaisille kauan sitten. Kalevalan luettuani ihastuin suomen kieleen ja opiskelin sitä sen verran että sain luettua suurimman osan Kalevalasta alkuperäiskielellä. Olen jo kaavaillut keksimääni haltiakieltä, ja se perustuu vahvasti suomen kieleen.

Tässä runo Earendelista jonka olin aikaisemmin kirjoittanut.

Earendel Iltatähden matka

 Earendelin tähti taivaalle hypähti
hämyvarjoista keski-maan reunan,
ulos ovesta Yön kuin kirkas valon vyö
se nousi ylle tummentuvan rannan,
tuo pursi merellä, kuin hopeakipinä
kultahiekalla jo haalistuvalla,
joka viimeinen on henkäys Auringon;
siten singahti hän lännen maasta.


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

 Olen John Ronald Reuel Tolkien ja olen syntynyt vuonna 3. tammikuuta 1892 Etelä-Afrikassa Oranjen vapaavaltion pääkaupungissa Bloemfontenissa. Perheeseeni kuului isäni Arthur, äitini Mabel ja pikkuveljeni Hilary sekä myöhemmin vaimoni Edith. Hilary syntyi vuonna 1894, hän on siis minua kaksi vuotta nuorempi. 1895 asuttuamme muutaman vuoden Etelä-Afrikassa äitini, minun ja Hilaryn täytyi muuttaa takaisin Englantiin, mistä molemmat vanhempani ovat kotoisin, sillä terveteni ei kestänyt Afrikan kuumaa ja kuivaa ilmastoa. Isäni Arthurin täytyi jäädä työnsä vuoksi Afrikkaan, sillä hän oli töissä Afrikan Pankissa. Englannissa muutimme äitini perheen Suffieldien taloon Birminghamiin. Isäni oli tarkoitus tulla luoksemme, mutta sairastui vakavasti ja kuoli 1896 ollessani neljä vuotias. Minulle ei säilynyt monia muistoja isästäni. Äitini terveys romahti vuonna 1904, jolloin läheisen Katolisen kirkon pappi isä Francis ryhtyi veljeni ja minun huoltajikseni äitini toivomuksesta.
 Äitini opetti minua ja veljeäni ensimmäisten kouluvuosien ajan, sillä rahaa oli niukasti. Myöhemmin pääsimme King Edward -kouluun. Olin jo pienenä kiinnostunut kielistä, ja äitini opetti minulle jo varhain latinaa, ranskaa ja saksaa. Koulussa innostuin kreikasta ja muinaisenglannista, sekä monista muista kielistä ja filologiasta. Pidin myös omien kielien keksimisestä, joitakin kieliä olin jo tuolloin kehittänyt hyvin pitkälle, kuten 'nevbosh' eli uushölynpöly. King Edwardissa minusta ja Christopher Wisemanista tuli erottomattomat ystävät. Meitä yhdisti kiinnostus latinan ja kreikan kieliä kohtaan, rugbyyn sekä intoon keskustelusta kaikista mahdollisista asioista. Minä, Christopher, R. Q. Gilson ja muutama muu muodostimme epävirallisen kerhon T.K.B.S, jota kutsuimme Teekerhoksi.

















Perhekuva otettiin pankin puutarhassa, kuvassa on isäni, äitini, palvelustyttö ja apupoika Isaak, sekä minä